Heippa kaikille

 

Tänään teidän pikku-Snow on ollut laiska sanan perimmäisessä merkityksessä. Olen maannut sisällä kooooko päivän ja selvisin vasta äsken takapihalle - ja sinnekin vain, koska naapuri tuli meille grillaamaan... Niin että ennen kuin minä tästä matelen taas ulos tuonne kaaauas takapihalle niin raapustelen tänne jotain ihan vaan teidän iloksi ;)

 

Tänään (ja eilen, tosin vähän vähemmän) olen siis ollut laiska tylsimys. Istunut sisällä koko päivän (jos siis näitä kahta takapihareissua ei lasketa) ja datannut. Niin ja lukenut.

 

Lukemisesta sen verran, että vaikka minun oikeasti PITÄISI lukea koulua varten mm. Jane Austenin Emma ja Emily Brontën Wuthering Heights (Humiseva Harju), olen tähän mennessä tyytynyt "vähän" yksinkertaisempaan tekstiin... Olen nimittäin langennut jälleen Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjan lumoihin.

Hei älkää kiltit katsoko sitä tietokoneenne näyttöä noin, en minä sille mitään voi!

Aloitin tämän totta puhuen jo kesäloman alussa, kun harhailin lähikirjaston nuorten osastolta viimeksi varmaan viitisen vuotta sitten vierailmalleni hevoskirjahyllylle. Ihan ajattelematta tartuin sitten jonkin kirjan selkämykseen ja rahtasin sen kotiin. Ja päätin sillä sekunnilla sen luettuani, että nyt lukisin sarjan alusta loppuun uudestaan!

Tuli sitten huomattua, ettei kannata asetella raja-aitoja eri kirjojen välille. Itse, kun luokittelin kaikki hevoskirjat (suurella aikaisemmalla kokemuksella - 10 tai alle vuotiaan näkökulmasta) lastenkirjoiksi.Suurin osa niistä onkin, mutta tuli todettua, että vaikka Nummeloiden juonet ovatkin aika usein samanlaisia ja viisikkomaisia, niin niissä on osassa sen verran romantiikkaa ja muuta vastaavaa (esim muutama vitsi kirjassa numero 3 menee varmasti nuoremmilta yli hilseen), etten ihan heti heitä niitä takaisin kategoriaan lasten kirjat. Pikemminkin "erittäin-varhaisten-nuorten ja henkisesti-nuorempien-mutta-iällisesti-vähän-vahhempien hevoskirjat" jos on ihan pakko luokitella... (Saiko kukaan edellä mainitusta luokituksista mitään selvää?)

Lukekaa ihmeessä jos löydätte, ei ne kirjastonhoitajat minua ole vielä oudosti katsoneet vaikka rahtaankin nykyään silloin tällöin kotiin 2-5 hevoskirjaa... Naapurin 8th-grader-to-be ilme tosin olisi pitänyt saada nauhalle, kun pamautin ensimmäisen kerran että "Saanko mä noi sun 20 Nummelan ponitallia, joita sä et ikinä lue, lainaan?"... Nytkin on 10 vieressä. Mä en taida IKINÄ kasvaa...

Sitä paitsi on hauska lukea niitä ja muistella, mitä kaikkea on pikkutyttönä tullut ajateltua jotain tiettyä kohtaa lukiessa. Nostalginen fiilis, there's nothing you can do about it.

 

Ps. 1 mielipide, jonka itse muistan "100% hevoshullu:usiästä" Nummelan ponitalleja koskien on säilynyt: Kristian Starck painukoon helvettiin ja pysyköön siellä.