Mulla on just nyt tosi weird olo. Se ei johdu siitä, että koeviikko loppui eilen (jes!) ja nyt on "raskaan" viikon viikonloppu. Se ei johdu siitä, että kello on tähän asti suhteellisen huonosti nukutun viikon lauantaina 21:48. En myöskään usko sen johtuvan siitä, että minua paleltaa ja olisin saanut raitisilmamyrkytyksen tänään päivällä. Tämä ei myöskään johdu pelottavan siivojan aiheuttamasta jälkishokista (tähän me palaamme myöhemmin).

 

Mulla on paha aavistus, että tämä liittyy suklaaseen. Olen tänään vetänyt ehkä vähän alle ½ levyä Fazerin sinistä, joka on siis suoraan sanottuna aika tuhtia tavaraa -- ne jotka ovat syöneet (eli kaikki) tietävät mitä meinaan. Sitä oli keittiön sivutasolla levyllinen, josta oli lohkottu 2 palaa pois. Ne kaksi siinä rivissä olevat näyttivät niin yksinäisiltä, että päätin antaa niiden olemassa olemisen tarkoitukselle toteutuksen ja päätöksen. Tämä tapahtui useasti. Erittäin useasti. Kerran olin ilkeä ja rohmusin koko rivin kerralla.

Tähän ihmeelliseen oloon liittyy myös tee, josta olen löytänyt hiljattain (eilen) ihan uuden makuelämyksen. Edellinen lause luetaan muodossa: "Snow on vihdoinkin oppinut hauduttamaan teepusseja tarpeeksi pitkään.". Twiningsin English Breakfast Tea vetää minua puoleensa aamuin illoin ja joskus jopa siinä välissä.

Eli siis tämä koko weird-olon konsepti voi johtua vakavasta suklaan yliannostuksesta teen kanssa nautittuna. Edelliseen lauseen sen verran selvennystä (minkä viisaimmat ihanista blogini seuraajista tajusivat) sen verran, että suklaa on mulle lääkettä yksinoloon ja tee usein nautittu alkoholipitoinen juoma -- siis kuvainnollisesti älkää luulko mitään outoa...

 

Tässä on päivän aikana tosin tullut luettua netistä Shugo Chara! mangaan ja animeen (MOLEMMAT MAHTAVIA!!!!!) perustuvaa erittäin..ööh...suklaista... fanfictionia. Siis ei pervoa tai mitään, älkää taaskaan käsittäkö väärin, mutta sellaista romanttista suklaasiirappia, joka tässä vaiheessa valuu jo korvista ulos. (Inside Shugo!:n lukijoille ja katsojille:: Ikuto<33)

---

Nyt seuraa lyhyt tarina, nimeltään "Iso, paha -- Siivoaja!". Tarina on sitten 100% true, ehkä with slight exaggerating...Tai ei, ei ollenkaan suurenneltuna vaan täsmälleen niinkuin kaikki tapahtui...

On torstai aamu ja Snow istuu bussissa matkalla kotiin. Kello on vain hieman yli 11, sillä hän sai englannin kokeen nopeasti valmiiksi. Snow ei kuitenkaan mene suoraan kotiin, vaan jää pois noin 7-10 (joiden tarkkaa määrää hän ei tiedä, sillä ole ikinä vaivautunut niitä laskemaan) pysäkkiä ennen omaansa. Sitten hän kävelee läheiselle terveysasemalle (astellen ensin pokkana viereisen sairaala rakennuksen aluaan ja huomannut erehtyneensä rakennuksesta) verikokeisiin. Hoitaja on erittäin työhönsä kuolleen näköinen -- varsinkin, jos häntä vertaa hänen nimilapussaan olevaan pirteän ja lämpimästi hymyilevän naisen kuvaan -- mutta neula ei satu, korkeintaan vähän nipistää.

Terveysasemalta päästyään Snow ei kuitenkaan halunnut kotiin. Hänen vatsanpohjassaan leijaili perhosia. Kellokin näytti vasta 11:35. "Kotiin vasta yhdeksi", Snow ajatteli, "Vielä puolitoista tuntia." Hän käveli katua alaspäin ja huomasi yllätyksekseen kadun toisella puolella kirjaston. "Jes!" Snown mielessä välähti -- nyt hän voisi kuluttaa aikaansa tuolla.

Kirjasto oli pieni, mutta Snow ei ollut koskaan ollut siellä, joten se teki kaikesta uutta ja hienoa. Yleensä hän käytti lähempänä kotiaan sijaitsevaa kirjastoa, eikä hän ollut tähän päivään mennessä tajunnut täälläkin sijaitsevan yhden. Snow asteli hitaasti hyllyjen välissä ja piti huolta, että kiersi koko kirjaston.

Kello 12 hän valui bussipysäkille. Sitten hän jäi pois toisen (sen useammin käyttämänsä kohdalla) ja valui siellä edes takaisin. Veni, Vici kuitenkin, joten poislähtö ilmeni äkkiä. Vieressä ollut Siwa pelasti ja Snow osti levyn Pandan valkosuklaata ja Miss Mixin(10/2009).

Kotipihaan päästessään näytti Snown kännykän kello jo yhtä. Hän oli iloinen ja suklaan vaikutuksesta jo vähän reippaampi. Mutta! Pihassa oli auto. UDO (Unknown Driveable Object). Apua. Se ei ollut naapureiden, joten sen oli pakko olla -- Siivoajan.

Kyseinen hyypiö, täti-ihminen epäilemättä, oli käynyt Snown kotona jo 2-3 vuoden ajan joka toinen torstai auttamassa talon siistinä pitämisessä. Mutta KOSKAAN ei ujo pikku Snow ollut häntä nähnyt. Kaikki aistit pakottivat häntä jouksemaan pois, menemään taikaisin kouluun, tekemään JOTAIN muuta kuin työntämään avainta lukkoon...

Ovi aukeni. Eteisessä ei ollut ketään, mutta käytävältä kuului imurointia. Snowhun iski paha paniikki. Kiireessä hän kiskoi kengät jalstaan ja laittoi ne hiljaa paikalleen. Sitten hän hiipi portaat ylös ja astui huoneeseensa. Sulki oven. Hengähti syvään.

Huone oli siivottu, eli kotiapulaishenkilö tuskin tulisi sinne enää. Silti Snow ei halunnut mennä alas. Ei voinut mennä alas. HÄn istui sängylleen, otti esille piirrustuslehtiön ja alkoi piirtää Shugo Chara! fanpic:ejä. Hiljaa, hiljaa hän istui, lohkaisi silloin tällöin palasen suklaastaan ja yritti muistaa hengittää. Joku olisi voinut luulla hänen keskittyvän piirtämiseen, mutta todellisuudessa hän kuulosteli korvillaan alakerran liikkeitä.

Yhtäkkiä häneen iski tajunta; Siivoaja oli lähdössä! Snown teki mieli tanssia riemusta Caramelldansenia (kuunnelkaa youtubestä, jos olette tarpeeksi sekaisin), mutta meteli olisi luultavasti saanut Siivoajan tulemaan ylös. Ulko-ovi avautui ja-- portaista kuului askelia!!! Paniikissa Snow hypähti seisomaan ja potkaisi nukkekotiaan (vieläkin on varvas pipi) jotta portaita nouseva tajuaisi huoneessa olevan jonkun ja lähtisi pois. Hiljaisuus. Ja oven kahva painuin alas, alas, alas....

---

Loppujen lopuks se halus vaan sulkea avaamansa ikkunan (xP). Mä sitten olin siinä ihan valkosena ja tärisevänä ja yritin saada sen vaan lähtemään nopeasti. Se ei sanonu mitään mutta taisi se vähän ihmetellä mikä friikkitytär mä olin... Sitten se lähti. Mä tärisin paikoilleni jämähtäneenä huoneessani ja venasin. Pitkään. Kunnes vihdoinkin kuulin sen kävelevän pihatietä pitkin poispäin. Ja.Mä.REPESIN. Ikinä en ole nauranut niin itselleni. Olin ihan hysteerinen, kaaduin vatsaa pidellen lattialle ja hekotin joku 15 min. En valehtele. Vieläkin nauran. Miksi? Ihmiset HALOO mä pelkäsin viatonta täti-ihmis SIIVOAJAA! PELKÄSIN! Voi apua...

**

Tällasta tänään.

xDDD: Snow

 

Ps. Mut äänestettiin meidän lukion oppilaskuntaan (alias Studika). Olen sihteeri, eli erään ihanan kamuni sanoin "harrastan välimerkkiyhdyntää". Jep.